Yhteisöllisyys on kunnan paras turvatakuu
Kylävara-hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana toimiva sisäministeriön pelastusylitarkastaja Jari Lepistö korostaa blogissaan, että yhteisöllinen varautuminen täydentää viranomaistoimintaa ja vahvistaa koko kunnan kriisinkestävyyttä. Kunta voi tukea yhteisöllisen turvallisuuden vahvistumista viestimällä varautumisesta, kannustamalla omatoimiseen varautumiseen sekä tarjoamalla kuntalaisille mahdollisuuksia osallistua turvallisuustyöhön.
Minulla oli viime vuonna mahdollisuus toimia pienen kunnan hallinto- ja sivistysjohtajan viransijaisena. Tavanomaisten hallinnollisten tehtävien lisäksi vastuulleni kuuluivat kuntastrategian laadinta sekä valmiussuunnitelmien päivittäminen. Molemmissa kokonaisuuksissa keskeistä oli kuntalaisten ajatusten ja kokemusten tunteminen sekä ajantasaisen tilannekuvan luominen.
Monipuolisten osallistamiskeinojen avulla sain hyvän käsityksen kunnan vahvuuksista, mahdollisuuksista ja kehittämistarpeista. Samalla hahmottuivat myös käytettävissä olevat voimavarat. Tavoitteiden asettamista leimaa usein kunnianhimo, kun taas realismi jää vähemmälle huomiolle. Euroopan tämänhetkinen turvallisuustilanne kuitenkin edellyttää, että tavoitteita määriteltäessä realismille annetaan aiempaa suurempi painoarvo.
Kunnan rooli on keskeinen
Kokonaisturvallisuus rakentuu kuntien, kylien ja eri toimijoiden yhteistyölle. Suomen Kylät ry on korostanut, että turvallisuus syntyy paikallistasolla kuntien ja kyläyhteisöjen yhteistyönä. Kunnan tehtävänä on tunnistaa omat heikot kohtansa turvallisuuden ylläpitämisessä ja kriisinkestävyydessä sekä varautua arjen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin.
Turvallisuus on myös entistä tärkeämpi osa kunnan vetovoimaa ja brändiä. Turvalliseksi koettu kunta on sekä veto- että pitovoimainen. Varautumisen näkökulmasta kunnan rooli on keskeinen, sillä asukkaiden kannalta kunta on lähin julkinen toimija, jolta odotetaan konkreettisia toimia hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistämiseksi.
Myös Kuntaliitto korostaa, että kokonaisturvallisuus syntyy viranomaisten, järjestöjen, yritysten ja kuntalaisten yhteistyönä. Turvallisuustyöhön kuuluu paitsi varautuminen myös turvallisuuden tunteen vahvistaminen arjessa. Turvallisuus ei ole pelkästään suunnitelmia ja viranomaisrakenteita, vaan myös kokemus siitä, että ympärillä on toimiva ja välittävä yhteisö.
Kunta tekee yhteistyötä erilaisten yhteisöjen ja elinkeinoelämän kanssa, ja tässä yhteydessä kyläyhteisöjen rooli sekä paikallisten voimavarojen tunnistaminen korostuvat entisestään.
Yhteisöllisyyden voima
Suomessa on noin 4000 kylää ja lähes yhtä monta kyläyhdistystä. Arjen realismia on kuitenkin tunnistaa, että maaseudun kyläyhdistysten määrä on vähenemässä. Viransijaisuuteni aikana päivitimme kyläyhdistysten yhteystietoja, ja useasta yhdistyksestä saimme tiedon, että toiminta oli päättynyt tai hiipumassa.
Toiminta on muuttamassa muotoaan. Kylien väestö vähenee ja ikääntyy, ja aktiivisten toimijoiden jäädessä pois jatkajia ei aina löydy. Kyläyhdistyksiä koskettaa sama ilmiö kuin yhdistystoimintaa yleisemminkin: ihmiset eivät halua sitoutua vastuutehtäviin entiseen tapaan. Lähiyhteisöä halutaan kuitenkin tukea kevyemmillä ja joustavammilla tavoilla. Tämä kehitys näkyy muun muassa neljännen sektorin vahvistumisena.
Yhteisöllisyys on kuitenkin edelleen kylien keskeinen voimavara. Paikallistuntemus, naapuriapu ja valmius auttaa toisia ovat keskeinen osa yhteisöllistä turvallisuutta. Turvallisuus ei synny ainoastaan viranomaistoiminnasta, vaan myös ihmisten keskinäisestä luottamuksesta ja arjen yhteistyöstä. Kyläyhteisöissä turvallisuuden tunne rakentuu turvallisesta elinympäristöstä, toimivista palveluista sekä luottamuksesta siihen, että apua on saatavilla tarvittaessa.
Häiriötilanteissa yhteisöllinen varautuminen voi olla ratkaisevaa. Kun sähköt katkeavat tai palvelut eivät ole saatavilla, naapuriapu ja paikalliset verkostot muodostuvat tärkeäksi osaksi selviytymistä. Tästä syystä kyläyhteisöt ovat keskeinen osa kokonaisturvallisuutta ja yhteiskunnan kriisinkestävyyttä.
Oma kotikuntani tarjoaa tästä hyvän esimerkin. Venäjän hyökättyä Ukrainaan pakolaisia saapui myös kotikuntaani. Sosiaalisessa mediassa vedottiin kuntalaisiin, jotta tulijoille saataisiin arjen tarpeisiin tarvittavia tavaroita. Näin syntyi spontaani kansanliike: yhden yrittäjän halliin kerättiin kalusteita, vaatteita, leluja ja pelejä, joita jaettiin edelleen ukrainalaisille perheille.
Kun perheet oli saatu asutettua, avustustoiminta päättyi tässä muodossaan. Samalla yrittäjät työllistivät tulijoita, ja lapset pääsivät päiväkotiin ja kouluun. Näin tuettiin myös kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan.
Yhdessä tehden olemme vahvempia
Kunnan on entistä tärkeämpää tunnistaa käytettävissään olevat voimavarat. Kyläyhdistykset ovat luontevia kumppaneita tiedon keruussa ja voimavarojen koordinoinnissa. Kyliin, joissa yhdistystoimintaa ei ole, voidaan rakentaa yhteyshenkilöverkosto.
Säännölliset, esimerkiksi vuosittaiset verkostotapaamiset auttavat muodostamaan yhteistä tilannekuvaa kunnan tilanteesta ja käytettävissä olevista voimavaroista. Samalla vahvistetaan yhteisöllistä turvallisuutta ja varautumista.
Kunta voi tukea yhteisöllisen turvallisuuden vahvistumista viestimällä varautumisesta, kannustamalla omatoimiseen varautumiseen sekä tarjoamalla mahdollisuuksia osallistua yhteiseen turvallisuustyöhön.
Turvallisuuden ylläpitoon ja varautumiseen liittyvät rakenteet tulee rakentaa paikallisesti luonteviksi ja toimiviksi. Yhteisöllinen varautuminen täydentää viranomaistoimintaa ja vahvistaa koko kunnan kriisinkestävyyttä. Yhdessä suunnittelemalla, tavoitteet yhdessä asettamalla ja työtä yhdessä tekemällä luodaan käytännössä vahvin mahdollinen kokonaisturvallisuuden malli.
Kylävara-blogit tarjoavat lisäevästystä Kylävaran työkalupakkiin. Onko sinulla mielessä Kylävaraan liittyvä aihe, josta haluaisit kirjoittaa? Ota yhteyttä: